Talouspolitiikka koronavirusepidemian hiipuessa

June 30, 2020

Johdanto   

Koronavirusepidemia näyttää hiipuneen kevään kuluessa suhteellisen nopeasti. Esimerkiksi uusien vahvistettujen tartuntojen määrä on ollut laskusuunnassa huhtikuun puolivälistä alkaen. Epidemian hiipuminen yhdessä testaamis- ja jäljittämiskapasiteetin kasvattamisen kanssa on jo mahdollistanut sen hillitsemiseksi asetettujen liikkumis- ja kokoontumisrajoitusten höllentämisen.

Tartuntavaaran pieneneminen ja rajoitusten höllentäminen vähentävät epidemian kielteisiä talousvaikutuksia. Tartuntavaara ei kuitenkaan ole kokonaan hävinnyt ja epidemia saattaa vaikuttaa ainakin joidenkin palveluiden kysyntään vielä pitkään. Lisäksi epidemia jatkuu edelleen monessa muussa maassa. Sen aiheuttamat kansainvälisen talouden ongelmat näkyvät todennäköisesti viiveellä Suomen vientiyrityksissä. Myös riski siitä, että epidemia kiihtyy uudelleen, saattaa vaikuttaa kuluttajien ja yritysten käyttäytymiseen.   

Pohdimme tässä muistiossa koronakriisin hoitamiseen liittyvän talouspolitiikan seuraavia askeleita, täydentäen edellistä talouspolitiikkaa käsittelevää muistiotamme. Esitämme ensin lyhyen katsauksen talouden nykytilasta. Sen jälkeen tarkastelemme yritystukia, työmarkkinoihin liittyviä toimenpiteitä ja finanssipoliittista elvyttämistä ottaen huomioon sekä epidemian hiipuminen että talouden tilannekuva.  Keskitymme asioihin, joista päättäminen olisi ajankohtaista jo tänä vuonna.

Yleisesti ottaen talouspolitiikan tavoitteena tulee enenevästi olla talouden sopeutuminen uuteen tilanteeseen, eikä pelkästään nykyisen tuotantokapasiteetin säilyttäminen kriisin ajan. Osa kriisiä edeltäneestä yritystoiminnasta saattaa olla pitkään kannattamatonta esimerkiksi juuri kriisin kansainvälisten vaikutusten takia. Talouden sopeutuminen voi siis edellyttää resurssien uudelleen allokoitumista, esimerkiksi niin että osa yrityksistä lopettaa koronakriisin vuoksi ja niiden työntekijät siirtyvät muihin yrityksiin.  

Talouden tilannekuva   

Kattavin yksittäinen talouden kehitystä kuvaava tunnusluku on bruttokansantuote (bkt). Tilastokeskuksen tuorein bkt-tilasto koskee kuitenkin vasta huhtikuuta, jolloin epidemiatilanne oli vielä hyvin erilainen kuin nyt. Lisäksi arvio bkt:n kehityksestä huhtikuun loppuun mennessä saattaa vielä muuttua, sillä sen laskemisessa hyödynnetty tietopohja täydentyy ajan myötä.

Vuoden 2019 alussa toimintansa aloittanut tulorekisteri mahdollistaa suomalaisten tulokehityksen seurannan lyhyemmällä viiveellä. Sen avulla voidaan muodostaa kansainvälisestikin poikkeuksellisen ajantasainen tilannekuva palkkatulojen kehityksestä. Tulorekisteri mahdollistaa myös työllisyyskehityksen tarkastelemisen aikaisempaa nopeammin, sillä esimerkiksi Eläketurvakeskuksen keräämissä työllisyystiedoissa on pitkä viive.

Esittelimme tulorekisteriin perustuvia työllisyys- ja palkkasummatietoja 26. kesäkuuta julkaistussa raportissa. Tulorekisterin perusteella laskettu palkkasumma laski edelleen toukokuussa verrattuna huhtikuuhun ja edellisen vuoden toukokuuhun. Huhtikuussa palkkasumma oli noin 5 prosenttia ja toukokuussa noin 8 prosenttia viime vuotta pienempi.

Päivittyvä versio kuviosta löytyy täältä

Työllisyyden lasku näyttää kuitenkin päättyneen toukokuussa. Niiden henkilöiden määrä, jotka saivat vähintään 1000 euroa palkkatuloa kuukaudessa, nousi jo toukokuussa hieman huhtikuuhun verrattuna. Työllisyyden kehitys on merkitty alla olevaan kuvioon katkoviivalla  toukokuun puolivälistä eteenpäin, sillä tulorekisteristä arvioitu työllisyys tarkentuu hieman hitaammin kuin palkkasumma.  Toukokuun toisen puoliskon osalta työllisyys voi vielä kasvaa, koska osa silloin töissä olleista saa palkkansa vasta kesäkuussa. 

Päivittyvä versio kuviosta löytyy täältä

Työllisyys laski maalis-huhtikuussa nopeasti ennen kaikkea lomautusten vuoksia. Uusia lomautusjaksoja on vielä kesäkuussakin alkanut selvästi enemmän kuin viime vuoden kesäkuussa. Toisaalta uusia työttömyysjaksoja on kesäkuussa alkanut selvästi vähemmän kuin viime vuonna. Uusia työttömyys- ja lomautusjaksoja yhteensä on kesäkuussa alkanut vain hieman enemmän kuin viime vuonna.  Työttömyys- ja lomautusjaksoja koskevia tietoja voi tarkastella yksityiskohtaisesti täällä.

Päivittyvä versio kuviosta löytyy täältä

Koronakriisin pahin vaihe näyttää siis ainakin toistaiseksi olevan ohi myös taloudessa. Tätä käsitystä tukee myös esimerkiksi pankkien maksukorttidataan perustuvat tiedot yksityisestä kulutuksesta sekä Tilastokeskuksen tuore ennakkotieto siitä, että kaupan alan liikevaihto on kasvanut viisi prosenttia toukokuussa vuoden 2019 toukokuuhun verrattuna. Yksityinen kulutus näyttää edelleen kasvaneen kesäkuussa toukokuuhun verrattuna. Toistaiseksi on kuitenkin vielä epäselvää, missä määrin talous on kesäkuussa jo toipunut suhteessa koronakriisiä edeltäneeseen tilanteeseen esimerkiksi työllisyydellä mitattuna.

Yritystuet   

Valtio on tukenut yrityksiä koronakriisin aikana monin tavoin. Suuri osa tuesta on erilaisten lainojen ja maksuaikojen pidennysten muodossa annettua rahoitustukea. Hallitus on mm. pidentänyt yritysten maksamien verojen maksuaikaa, alentanut tilapäisesti eräitä työnantajamaksuja ja lisännyt Finnveran takausvaltuuksia. Myös eurojärjestelmä on monin tavoin tukenut yritysrahoituksen saatavuutta.   

Hallitus on myös päättänyt yritysten tilapäisestä suorasta kustannustuesta, joita yritysten ei tarvitse maksaa takaisin. Tuki korvaa osan niiden yritysten huhti- ja toukokuun kuluista, joiden liikevaihto laski huhtikuussa yli 30 prosenttia edellisvuoteen verrattuna ja jotka ovat toimialoilla, joissa yritysten liikevaihto on keskimäärin laskenut vähintään 10 prosenttia. Ravintolat saavat tästä järjestelmästä  erillistä suoraa tukea. Suoriin tukiin voidaan laskea myös Business Finlandin kautta jaettavat yritysten kehittämisavustukset, joiden määrää hallitus on koronakriisin aikana kasvattanut.   

Julkinen rahoitustuki yrityksille vähentää riskiä siitä, että yritykset ajautuvat konkurssiin pelkästään koronakriisin aiheuttamien tilapäisten rahoitusvaikeuksien vuoksi. Suorat tuet sekä ns. oman pääoman ehtoinen rahoitus puolestaan ehkäisevät yritysten kasvavaan velkaantumiseen liittyviä ongelmia.

Molempia tukimuotoja voi perustella sillä, että konkurssiaalto ja yritysten voimakas velkaantuminen aiheuttaisi sellaisia koko kansantaloutta koskevia ongelmia, joita yksityiset toimijat rahoitusmarkkinoilla eivät ota huomioon omissa päätöksissään. Monien yritysten ajautuminen konkurssiin samanaikaisesti näkyisi esimerkiksi työttömyyden pitkäaikaisena nousuna, sillä uusien yritysten perustaminen vie aikaa. Voidaan muutenkin ajatella, että valtiovallan on perusteltua tasata kaikkien kansalaisten kesken niitä tappioita, joita koronakriisi aiheuttaa yrityksille ja niiden omistajille, sillä yksityiset rahoitusmarkkinat eivät pysty jakamaan tehokkaasti koronaepidemian tapaisia riskejä.   

Yritystukiin liittyy kuitenkin tässäkin tilanteessa omat ongelmansa. Ensinnäkin ne tietenkin kasvattavat julkisia menoja. Toiseksi ne saattavat hidastaa talouden sopeutumista uuteen tilanteeseen, jossa koronavirus vaikuttaa edelleen erilaisten hyödykkeiden kysyntään ja tuotantoon sekä pienen tartuntavaaran että pandemian aiheuttamien kansainvälisten vaikutusten takia. Tämä johtuu osin siitä, että yritystuet kohdistuvat olemassa oleville yrityksille ja heikentävät siten uusien yritysten kilpailuasemaa.   

Epidemian hiipuminen ja sen hallintaan liittyvien rajoitusten höllentäminen kesäkuun alusta alkaen todennäköisesti edelleen helpottavat monien niiden yritysten tilannetta, jotka ovat kärsineet koronakriisistä eniten. Voidaan olettaa, että myös monilla koronakriisistä pahasti kärsineillä yrityksillä on jo edellytykset kannattavalle liiketoiminnalle. Yhdessä yritystukiin liittyvien ongelmien kanssa tämä tarkoittaa nähdäksemme sitä, että uutta suurelle yritysjoukolle tarkoitettua suoraa tukea ei näillä näkymin enää tarvita. Hallituksen jo esittämät suorat tuet olisi toisaalta hyvä pyrkiä maksamaan nopeasti, jotta ne osaltaan ehkäisisivät myös likviditeettiongelmista johtuvia konkursseja.

Rahoitustuet ovat monessa suhteessa vähemmän ongelmallisia kuin suorat tuet, ja niitä on luultavasti perusteltua jatkaa pidempään. Se, että monet yritykset eivät ilmeisesti ole hyödyntäneet uusia rahoitustukia, ei sinänsä ole ongelma. On järkevää, että rahoitustuen ehdot ovat sellaisia, että kaikkien yritysten ei kannata tukea välttämättä hyödyntää.  

Monien yritysten kannalta suurin ongelma tässä tilanteessa saattaa olla riski epidemian kiihtymisestä uudelleen. Yritysten kohtaamaa epävarmuutta voitaisiin vähentää kertomalla etukäteen, että yrityksille jaetaan uudelleen suoraa tukea, jos epidemia kiihtyy voimakkaasti uudelleen. Tällainen politiikka voi lisätä työllistämistä ja investointeja vähentämällä epidemian tulevaan kehitykseen liittyvää epävarmuutta yritysten kannalta. Tämä olisi tässä tilanteessa luultavasti hyödyllistä koko kansantalouden kannalta, sillä työvoimaa ja muita tuotannontekijöitä on käyttämättä, eikä palkkataso jousta nopeasti alaspäin.

Mikäli yrityksille luvataan tukea etukäteen, on syytä kiinnittää erityistä huomiota kielteisten kannustinvaikutusten välttämiseen. Olisi esimerkiksi ongelmallista luvata yrityksille etukäteen sitä enemmän tukea, mitä enemmän niiden oma liikevaihto pienenee tulevaisuudessa. Tällainen lupaus vähentäisi yritysten kannustimia kehittää toimintaansa niin että yritys voi menestyä, vaikka tartuntavaara jälleen kasvaisi. Siksi olisi parempi, että etukäteen luvattu tuki ei määräytyisi ainakaan suurelta osin yritysten oman liikevaihdon kehityksen perusteella. Tuen määrä voi kuitenkin riippua esimerkiksi yrityksen koosta, toimialasta ja alueesta, niin että se kohdistuu pääosin yrityksille, joiden liiketoimintaa epidemian uudelleen kiihtyminen haittaa kaikkein eniten.   

Työmarkkinat  

Kriisin alkuvaiheessa lomautusten helpottaminen ja työttömyysturvan laajentaminen oli perusteltua, sillä uuden kokoaikatyön löytäminen on luultavasti edelleen hyvin vaikeata. Siksi työttömyysturvan tarjoamaa vakuutusta voidaan parantaa ilman kielteisiä kannustinvaikutuksia. Näin on meneteltykin, kun yksinyrittäjät pääsivät työttömyysturvan piiriin, työssäoloehtoa lyhennettiin, karenssipäivistä luovuttiin eikä työttömyysturvan enimmäisaika kulu lomautuksen aikana. Työttömyysturvan laajentaminen myös osaltaan tukee kokonaiskysyntää.  

Epidemian hiipuminen todennäköisesti lisää pian työvoiman kysyntää ainakin jonkin verran. Talousnäkymiin liittyvän epävarmuuden takia yritykset saattavat kuitenkin olla haluttomia palkkaamaan työntekijöitä pysyviin ja kokoaikaisiin työsuhteisiin. Lomautettujen ja työttömien kannustimet ottaa vastaan väliaikaista ja osa-aikaista työtä ovat pääosin kunnossa, sillä työttömyysturvan suojaosa nostettiin 500 euroon ja suojaosan ylittävät ansiot pienentävät työttömyysetuutta vain 50 prosentilla.  

Satunnaiset ansiotulot voivat kuitenkin aiheuttaa viivästyksiä soviteltujen työttömyysetuuksien maksuihin, mikä voi estää vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevaa työtöntä tai lomautettua vastaanottamasta tilapäistä työtä. Maksuviiveet todennäköisesti pidentyvät tilanteessa, jossa Kela ja työttömyyskassat ovat ruuhkautuneet poikkeuksellisen suurista hakemusmääristä. Tällaisia byrokratiasta aiheutuvia viiveitä ja loukkuja olisi syytä yrittää purkaa.  

Joidenkin työttömien on kenties harkittava alanvaihtoa. Silloin edellisen työpaikan ansioiden perusteella saatu ansiopäiväraha voi olla korkeahko verrattuna uuteen työhön toisella alalla, jos uudesta työstä ei ainakaan heti saa yhtä hyvää palkkaa. Tällaista rakennemuutosta helpottamaan voisi harkita työllistymisbonuksien käyttöönottoa määräajaksi, mikäli koronakriisi pitkittyy ja näyttää edellyttävän merkittävää rakennemuutosta.  Tällöin työtön saisi pitää osan työttömyyskorvauksesta määräajan uuden työnkin alkaessa. Normaalioloissa tällainen järjestelmä ei välttämättä olisi järkevä kustannusten takia, vaan kannustimia voi olla järkevämpää parantaa työttömyysturvan tasoa alentamalla tai kestoa lyhentämällä. Tilanne on nyt toinen, sillä työttömyysturvan heikentäminen olisi suhdannepoliittisesti huonosti ajoitettu. Suomessa on jo käytössä hieman vastaava järjestelmä, jossa yrittäjäksi ryhtyvä työtön saa työttömyysturvaa vielä neljän kuukauden ajan.

Rakennemuutokseen pitää vastata myös koulutuksen lisäämisellä ja uudelleen suuntaamisella. Työvoimapoliittisella koulutuksella voidaan auttaa työttömiä siirtymään alalta toiselle. Tällaiset toimenpiteet voidaan myös räätälöidä vastaamaan yksittäisten työnantajien työvoimantarpeita. Työvoimapoliittinen koulutus soveltuu lähinnä matalan osaamistason tehtäviin valmistautumiseen sekä työntekijöiden osaamisen päivittämiseen. Monissa tapauksissa alan vaihtaminen kuitenkin edellyttää kokonaan uuden tutkinnon suorittamista.  

Työttömien on jo nyt mahdollista opiskella työttömyysturvalla, mikä sopii hyvin nykytilanteeseen. Hallituksen kesäkuun alussa julkistamassa neljännessä lisätalousarviossa päättämä korkeakoulujenaloituspaikkojen nostaminen nopeasti on järkevä toimenpide.

Taloudellisissa taantumissa erityisesti nuorisotyöttömyydellä on tapana nousta hyvin korkeaksi, mikä nostaa perusasteen päättävien ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvien nuorten syrjäytymisriskiä. Varhaisella syrjäytymisellä voi olla hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia. Siksi ammatillisten oppilaitosten resurssointiin on syytä kiinnittää huomiota, varsinkin jos nuorisotyöttömyys lähtee nousuun.  

Mikäli talousongelmat pitkittyvät ja esimerkiksi vientiyritykset joutuvat suuriin vaikeuksiin, voitaisiin harkita ns. avaamislausekkeiden käyttöä. Finanssikriisin jälkeen erityisesti Saksassa turvauduttiin järjestelmään, jossa työnantaja ja työntekijä sopivat yhdessä määräaikaisesta lyhennetystä työajasta ja palkkojen leikkauksesta työnantajan sitoutuessa olemaan irtisanomatta työntekijöitä. Työntekijöille kuuluisi myös mahdollisesti tulospalkkalisä mahdollisesta kriisiajan jälkeisestä voiton kasvusta.  

Tällainen järjestelmä on tavallaan puhdaspiirteistä luovan tuhon ajatusta vastaan. Todennäköisesti se on silti hyödyllinen, jos sen avulla voidaan selvitä lyhytaikaisista ongelmista menettämättä yrityskohtaista inhimillistä pääomaa. Sitä voidaan perusteella tarpeella sopeuttaa työvoimakustannuksia tilanteessa, jossa työvoiman kysyntä on äkillisesti laskenut. Järjestelmän täytyy perustua yhteistyöhön työnantajan ja työntekijöiden välillä ja palkkojen menetystä kompensoidaan työntekijöille heidän saadessaan osittaista työttömyysturvaa sekä mahdollisia tulevia tulospalkkioita. Suomessa avaamislausekkeita on otettu mukaan työehtosopimuksiin, mutta niitä ei ole ilmeisesti vielä otettu käyttöön.  

Koronakriisiin liittyvät liikkumisrajoitukset ja hygieniavaatimukset ovat myös vaikuttaneet työskentelyolosuhteisiin tavoilla, joita ei nykyisiä työehtosopimuksia kirjoitettaessa ole osattu huomioida. Epidemian mahdollisesti kiihtyessä uudelleen on tärkeää, että työpaikoilla voidaan sopeutua uusiin olosuhteisiin mahdollisimman joustavasti yhteistyössä työnantajan ja työntekijöiden kanssa.  Esimerkiksi henkilökohtaisten kontaktien minimointi voi edellyttää esim. porrastettuja työaikoja, laajamittaista etätyöskentelyä ja lomien pitämistä tavanomaisten lomakausien ulkopuolella. Sanomattakin on selvää, että samalla tulee panostaa työn turvallisuuteen (mm. suojainten laaja käyttö).   

Elvytyspolitiikka

Epidemian aikana laajamittainen yksityisen kysynnän kasvattamiseen tähtäävä finanssipoliittinen elvyttäminen ei todennäköisesti ole kovin tehokasta. Elvytyksen vaikutusta tuotannon kasvuun vähentää epidemian aikana se, että tartuntavaara ja liikkumisrajoitukset vähentävät joillakin aloilla suoraan tuotantoa ja kulutusta. Lisäksi tulevaan talouskehitykseen liittyvä poikkeuksellisen suuri epävarmuus voi tehdä kuluttajista varovaisia ja nostaa säästämisastetta. Siksi kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen kasvu ei heijastu takaisin kokonaiskysyntään samalla tavalla kuin tavallisessa taantumassa, mikä pienentää finanssipolitiikan niin sanottua kerroinvaikutusta (ks. Guerrieri ym.).

Laajamittainen finanssipoliittinen elvyttäminen on siis lähtökohtaisesti perustellumpaa epidemian jälkeen. Epidemian suhteellisen nopea hiipuminen kevään kuluessa puoltaa elvytyksen aloittamista aikaisemmin arvioitua nopeammin. Epidemian nopea hiipuminen saattaa toisaalta tarkoittaa sitä, että epidemian vaikutus kotimaiseen kysyntään, ja vastaavasti myös elvytyksen tarve, jää aikaisemmin arvioitua pienemmäksi.  Elvytyksen oikea mitoitus riippuu oleellisesti talouden kehityksestä tästä eteenpäin. Lähikuukausien talouskehitystä koskevat tiedot ovat tässä suhteessa hyvin tärkeitä. Kehitys saattaa vaihdella voimakkaastikin toimialoittain.

Joka tapauksessa tulisi vähintäänkin varmistaa, että julkinen sektori ei omilla toimillaan vahvista suhdannevaihtelua, esimerkiksi lykkäämällä järkeväksi katsottuja julkisia investointeja. Erityisesti kuntien investoinnit ovat Suomessa olleet myötäsyklisiä, eli kunnat usein vähentävät investointeja taantumassa tai lamassa (ks. Busk ym., kuvio 3).

Edellä mainittuun neljänteen lisätalousarvioon liittyy päätöksiä, jotka ovat tätä taustaa vasten hyvin perusteltuja. Kuntien talouden tukeminen ja julkisten rakennus- ja korjaushankkeiden tukeminen tai aikaistaminen ovat omiaan ylläpitämään rakennustoimintaa ainakin loppuvuonna ja ensi vuonna.  Lähiaikoina toteuttavat julkiset rakennushankkeet tuskin syrjäyttävät yksityisiä rakennushankkeita ainakaan täysimääräisesti, sillä työllisyys on heikentynyt myös rakennusalalla. Siksi ne voivat kasvattaa kokonaistuotantoa ja samalla myös verotuloja. Myös matala korkotaso tekee julkisista rakennusinvestoinneista nyt poikkeuksellisen houkuttelevia.  

Yksityistä rakentamista voitaisiin ehkä parhaiten ylläpitää huolehtimalla siitä, että kasvukeskuksissa on tarjolla rakennuskelpoisia tontteja hyvillä paikoilla. Tontit ja rakennusoikeus tulisi mielellään myydä rakennuttajille huutokaupalla, jotta tontit eivät jää myymättä eikä niitä toisaalta myöskään myydä liian halvalla. Rakennuttajilta on syytä edellyttää, että rakentaminen aloitetaan  pian.  

Myös ilmastopolitiikka voidaan kytkeä elvyttämiseen suhteellisen nopeasti Uusiutuva energia luo työpaikkoja välittömästi esimerkiksi maalämmön, aurinkopaneeleiden ja tuulivoimaloiden rakennusvaiheessa. Tästä voi seurata positiivisia kerrannaisvaikutuksia niin kauan kun niissä tarvittavaa työvoimaa ja muita tuotannontekijöitä on vapaana. Toisaalta pidemmällä aikavälillä investoinnit lisäävät talouden energiatehokkuutta ja työvoimaa vapautuu näistä vähän työllistävistä teknologioista toisaalle, mistä seuraa myönteisiä pidemmän aikavälin kerrannaisvaikutuksia (Blyth ym.).  

Ilmastopolitiikkaan liittyvät toimet tulisi kuitenkin tässäkin tilanteessa pyrkiä toteuttamaan siten, että ne alentavat päästöjä mahdollisimman tehokkaasti. Tuet tulisi suunnitella vastikkeellisiksi. Vastike syntyy päästöjen vähentymisestä: taloudellinen toiminta, joka johtaa päästöjen vähentymiseen oikeuttaa tukien saamiseen. Tukien tulisi olla suurin piirtein yhtä suuria suhteessa päästöjen vähennykseen riippumatta siitä, minkälaisiin toimenpiteisiin ne liittyvät. Tukia, jotka suunnataan suoraan etukäteen määritellyille yrityksille, tulisi välttää, jotta ne eivät vääristä kilpailua.

Koronaviruksen aiheuttamat kansainvälisen talouden ongelmat näkyvät todennäköisesti viiveellä Suomen vientikysynnässä. Vientikysynnän supistumista ei voida paikata tavanomaisella elvytyspolitiikalla. Vientiä voidaan käytännössä pyrkiä kasvattamaan nopeasti joko ratkaisuilla, jotka edistävät Suomen vientisektorin kustannuskilpailukykyä, tai tavoittelemalla koordinoitua elvytystä esimerkiksi EU- tai eurotasolla.

Koordinoitu elvytys olisi koko euroalueen kannalta parempi ratkaisu, sillä euroalueen inflaatio, joka on jo valmiiksi ongelmallisen matalalla tasolla, uhkaa laskea edelleen, jos useat jäsenmaat yrittävät samaan aikaan edistää omien vientiyritystensä kilpailukykyä esimerkiksi työvoimakustannuksia laskemalla. Suomen omilla ratkaisuilla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä koko euroalueen inflaation kannalta.


Tämän muistion ovat kirjoittaneet Mika Kortelainen, Tomi Kyyrä, Niku Määttänen, Oskari Nokso-Koivisto, Eero Nurmi, Jukka Pirttilä, Marko Terviö, Otto Toivanen sekä Juuso Välimäki