Koronapandemia ja mielenterveyserot eri sosioekonomisissa ryhmissä

August 16, 2021

Helsinki GSE Tilannehuone

16.8.2021

Tiivistelmä

Tässä raportissa tarkastellaan rekisteritietojen pohjalta mielenterveyshäiriöihin liittyviä perusterveydenhuollon käyntejä koronapandemian aikana eri ikäisillä henkilöillä sekä eri sosioekonomisissa ryhmissä ja ammateissa Suomessa. 

Mielenterveyteen liittyvissä julkisen perusterveydenhuollon käynneissä ei havaita keväällä 2021 selvää muutosta, vaikka käyntimäärät ovatkin ajoittain olleet edellisvuotta korkeammalla tasolla. Julkiset käynnit kasvoivat kuitenkin selvästi enemmän 15-29-vuotiailla  kuin tätä vanhemmilla työikäisillä henkilöillä. Mielenterveyteen liittyvät käynnit per 1 000 asukasta kasvoivat sekä korkea-asteen opiskelijoiden että muiden saman ikäluokan (19–29-vuotiaat) edustajien keskuudessa. Myös toisen asteen opiskelijoilla mielenterveyteen liittyvät käynnit ovat nousseet syksyn 2020 ja kevään 2021 aikana. 

Perusterveydenhuollon mielenterveysdiagnoosien saaneiden osuus väestöryhmästä vaihtelee ammattiryhmien välillä keväällä 2021. Diagnoosin saaneiden osuus oli suurin julkishallinnon valmistelu- ja valvontavirkamiehillä (mm. sosiaaliturvaetuuksien käsittelijät) sekä yhteiskunta- ja sosiaalialan työntekijöillä, noin 9-10 % ammattiryhmästä. Diagnoosin saaneita oli suhteellisen paljon myös monissa hoitoalan ammattiryhmissä, esimerkiksi lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla (noin 8 % ammattiryhmästä).  

Tässä raportissa esitettyjä Tilannehuoneen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi mielenterveyden vahvistamista koskevassa koronakriisin jälleenrakennustyössä ja jälkihoidossa. 

Johdanto

Mielenterveysongelmien on pelätty lisääntyneen koronakriisin myötä. Koronakriisi voi vaikuttaa mielenterveyteen monella tavalla, esimerkiksi taloudellisen epävarmuuden ja huolen omasta terveydestä lisääntyessä sekä toisaalta sosiaalisten kontaktien vähentyessä. Koronakriisin ja rajoitustoimenpiteiden vaikutukset ovat voineet lisäksi kohdistua eri tavoilla eri sosioekonomisiin ryhmiin ja ammattiryhmiin. Erityisesti nuorten aikuisten ja tietyissä ammateissa toimivien (esim. hoitohenkilökunta, palvelualojen yrittäjät ja kulttuurialan työntekijät) mahdollisesti heikentyneestä hyvinvoinnista on oltu huolissaan jo keväästä 2020 alkaen.

Mielenterveysongelmien lisääntymisestä tietyissä väestöryhmissä on aiempaa kyselytutkimuksiin perustuvaa näyttöä Suomessa mm. FinSote 2020-kyselytutkimuksesta (Suvisaari ym. 2021a), FinTerveys-seurantatutkimuksesta (Suvisaari ym. 2021b) sekä HUS:n työntekijöiden seurantatutkimuksesta (Haravuori ym. 2020, Laukkala ym. 2021). Aiemmat tutkimukset eivät ole kuitenkaan tarkastelleet rekisteriaineistojen avulla eri väestöryhmien mielenterveyshäiriöitä koronapandemian aikana palvelujen käytön näkökulmasta. Lisäksi mielenterveyshäiriöiden yleisyyttä ei ole tietääksemme vertailtu eri ammattiryhmissä.

Tässä raportissa luodaan tilannekuva rekisteritietojen pohjalta mielenterveyshäiriöihin liittyvistä perusterveydenhuollon käynneistä koronapandemian aikana. Mielenterveyshäiriöitä koskeviin rekisteritietoihin liittyy myös joitain rajoitteita, joita raportissa tuodaan esiin. Kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti opiskelijat ja nuoret aikuiset sekä sellaiset ammatit tai ammattiryhmät, joihin koronapandemia ja -rajoitukset ovat voineet vaikuttaa eniten.

Mielenterveyshäiriöt eri ikäisillä henkilöillä

Tämän raportin kuviot perustuvat THL:n Avohilmo-rekisterin julkisen terveydenhuollon mielenterveys- ja käyttäytymishäiriöiden käynteihin perusterveydenhuollossa, ellei toisin ole mainittu. Avohilmoon on kirjattu myös yksityisen terveydenhuollon käyntejä vuodesta 2020 alkaen. Yksityisen terveydenhuollon käynnit on jätetty kuitenkin pois vuosia 2019-2021 koskevista vertailuista (lukujen 2 ja 3 kuvaajat), jotta koronapandemian aikaisia käyntimääriä voidaan verrata luotettavammin vuoden 2019 käyntimääriin.

Seuraavissa kuvioissa raportoidut käyntimäärät ovat populaation kokoon suhteutettuja. Samaan ryhmään kuuluvien määrä on määritelty Tilastokeskuksen FOLK-väestöaineiston ja -koulutusaineiston avulla käyttäen vuoden 2018 tietoja. Kuvaajista ei ole jätetty pois yksittäisiä kuntia, vaikka vuoden 2020 osalta perusterveydenhuollon avohoidon tietoja ei ole saatu kattavasti kaikista kunnista (tai terveyskeskuksista) tietojärjestelmäongelmien takia. Erityisesti Vantaan osalta käyntejä on jäänyt raportoimatta vuonna 2019 käyttöönotetun Apotin jälkeen. Kuvaajat näyttävät kuitenkin hyvin samanlaisilta ilman Vantaata ja raportin keskeiset havainnot ja johtopäätökset eivät riipu Vantaan mukanaolosta.

Alla olevassa kuviossa 1 esitetään, kuinka julkisen perusterveydenhuollon mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät potilaskäynnit per 1 000 asukasta ovat kehittyneet Suomessa vuosien 2019–2021 aikana. Käynnit on tunnistettu diagnoosien (ICD-10: F00-F99) perusteella Avohilmo-rekisteristä, ja niiden lukumäärässä voivat näkyä paitsi heikentynyt terveys, myös mahdolliset hoitoon pääsyn esteet.  

Kuvion 1 perusteella koronapandemian alkaessa keväällä 2020 mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon potilaskäynnit laskivat selvästi verrattuna vuoteen 2019. Loppuvuonna 2020 käyntimäärät ovat olleet lähes vuoden 2019 tasolla siitäkin huolimatta, että mielenterveyshoitoon pääsy on saattanut joissakin tilanteissa tai joillakin alueilla vaikeutua. Vuoden 2021 aikana käyntimäärät ovat ajoittain olleet edellisvuotta korkeammalla, mutta keskimäärin kuitenkin vuotta 2019 matalammalla tasolla.

Kuvio 1. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit

Alla olevassa kuviossa 2 kuvion 1 tarkastelu on jaettu ikäluokituksen perusteella 15–29-vuotiaisiin ja 30-65-vuotiaisiin. Ikäryhmittäinen jaottelu paljastaa, että mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit per 1000 asukasta ovat kasvaneet selvästi 15–29-vuotiaiden keskuudessa marraskuusta 2020 lähtien kahteen edellisvuoteen verrattuna.  Vanhempien työikäisten (30-65-vuotiaat) keskuudessa ei havaita selvää ajallista muutosta julkisen puolen käynneissä, mutta toisaalta tässä tarkastelussa ei ole huomioitu yksityisen sektorin työterveyshuollon käyntejä. Yli 65-vuotiailla käynnit (joita ei ole esitetty alla) ovat sen sijaan olleet vuotta 2019 alhaisemmalla tasolla koko koronapandemian ajan. Koronakriisiin yhdistetty hoitovaje voi näkyä erityisesti iäkkäämpien henkilöiden mielenterveyskäynneissä.

Kuvio 2. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit 15-65-vuotiailla

Nuorten mielenterveyskäyntejä tarkastellessa tulee huomioida mahdolliset vaikutukset, joita opiskelijaterveydenhuollon laajentamisella ammattikorkeakouluopiskelijoille saattaa olla tuloksiin. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö (YTHS) on vuodesta 2021 alkanut tarjota terveydenhuollon palveluita yliopistossa opiskelevien lisäksi ammattikorkeakouluissa opiskeleville, mikä on voinut osaltaan nostaa käyntimääriä nuoremmassa ikäluokassa. Emme voi aineiston perusteella tarkasti erottaa ammattikorkeakoulua ja yliopistoa käyviä opiskelijoita. Kuten kuviosta 3 alla nähdään, jos kaikki YTHS-käynnit poistetaan aineistosta, suhteutetut käyntimäärät ovat samalla tasolla muun väestön kanssa, ja vaikka trendi on samankaltainen kuin YTHS-käyntien kanssa, vuoden 2021 kasvu on nuoremmassa ikäluokassa hieman pienempää kuin aiemmassa kuviossa. Toisaalta on mahdollista, että YTHS-käyntien poistaminen aliarvioi muutosta, koska aineistoista poistuvat myös yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyteen liittyvät käynnit.

Kuvio 3. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit 15-65-vuotiailla (poislukien YTHS)

Kuvioissa 4-6 tarkastellaan ikäluokittaista käyntimäärien kehitystä tietyissä tarkemmissa diagnoosiluokissa, mielialahäiriöiden (F30-F39), neuroottisen, stressiin liittyvien ja somaformisten häiriöiden (F40-F49) sekä lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamien elimellisten aivo-oireyhtymien ja käyttäytymisen häiriöiden (F10-F19) diagnoosiluokissa. F3-diagnoosiluokkaan kuuluvat esimerkiksi masennustilat, toistuva masennus ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. F4-diagnoosiluokkaan kuuluvat esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöt, traumaperäiset stressireaktiot ja -häiriöt sekä sopeutumishäiriöt. F1-diagnoosiluokkaan kuuluu alkoholin, huumeiden sekä huumaavien lääkkeiden käytöstä aiheutuvia elimellisiä aivo-oireyhtymiä sekä käytöshäiriöitä. (THL 2021)

Kuvio 4. Mielialahäiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit 15-65-vuotiailla

Kuviossa 4 ja 5 toistuu kuvion 2 trendi. Erityisesti loppuvuonna 2020 kuukausittaiset julkiset käyntimäärät per 1 000 asukasta ovat olleet suurempia kuin vuonna 2019 ja vuonna 2021 käyntimäärät ovat tammikuuta lukuunottamatta aiempia vuosia korkeammat. Trendi on samankaltainen molemmissa ikäluokissa, mutta selvästi suurin suhteellinen kasvu verrattuna vuoteen 2019 löytyy 15–29-vuotiaiden ikäryhmästä.

Kuvio 5. Neuroottisen, stressiin liittyvien ja somaformisten häiriöiden julkisen perusterveydenhuollon käynnit 15-65-vuotiailla

Koronapandemia on voinut vaikuttaa päihdeongelmien esiintyvyyteen ja toisaalta myös päihdeongelmien hoidon saatavuuteen. Päihdetyön julkiset käynnit (joita ei ole esitetty alla) ovat Avohilmo-aineistossa vähentyneet sitten vuoden 2019, ja myös päihdediagnooseihin (F10-F19) liittyvissä käynneissä voidaan nähdä muutos. Kuvio 6 osoittaa päihdiagnooseihin liittyvien julkisten käyntien määrän pienenevän keväällä 2020 voimakkaasti, joskin on huomattava, että käyntejä oli myös alkuvuonna 2020 aiempaa vuotta vähemmän. Vuonna 2021 käynnit ovat kasvaneet edellisvuodesta tammikuuta lukuun ottamatta molemmissa ikäryhmissä. Käyntien suhteellinen määrä on huomattavasti matalampi 15-29-vuotiaiden ikäryhmässä kuin 30-65-vuotiaiden ikäryhmässä ja käytännössä alle 18-vuotiaiden keskuudessa diagnooseja on hyvin vähän.

Kuvio 6. Lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset aivo-oireyhtymien ja käyttäytymisen häiriöiden julkisen perusterveydenhuollon käynnit 15-65-vuotiailla

Mielenterveyshäiriöt opiskelijoilla ja nuorilla aikuisilla

Koronaepidemian ja rajoitustoimenpiteiden, kuten harrastustoiminnan keskeyttämisen ja etäopetuksen, on ajateltu kuormittavan erityisesti opiskelijoiden ja nuorten aikuisten mielenterveyttä. Alla olevassa kuviossa 7 on esitetty mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöihin liittyvien suhteutettujen käyntien lukumäärä korkea-asteen (19–29-vuotiaat) ja toisen asteen (16–18-vuotiaat) opiskelijoille tai heidän ikäisille nuorille aikuisille erikseen. Opiskelijoiksi on aineistossamme luokiteltu Tilastokeskuksen FOLK-tuloaineistossa vuonna 2018 opintorahaa saaneet henkilöt, jotka eivät ole valmistuneet vuoteen 2019 mennessä Tilastokeskuksen tutkintorekisterin mukaan. Tarkastelimme erikseen myös 2018 aloittaneita korkeakouluopiskelijoita ja tulokset olivat samansuuntaisia.

Kuvion 7 perusteella korkea-asteen opiskelijoiden käynnit lisääntyivät loppuvuonna 2020 edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta ja jatkoivat kasvuaan alkuvuonna 2021. Myös toisen asteen opiskelijoiden mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät käynnit (per 1 000 asukasta) alkoivat kasvaa loppuvuodesta vuoden 2019 vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Kuvaajia tarkastellessa on syytä pitää mielessä, että YTHS-uudistuksella on saattanut olla vaikutusta korkea-asteen opiskelijoiden käyntimääriin vuonna 2021.

Kuvio 7. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit toisen asteen ja korkea-asteen opiskelijoilla

Alla olevassa kuviossa 8 on esitetty mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden suhteelliset käynnit (per 1 000 asukasta) 19–29-vuotiaille korkea-asteen opiskelijoille ja muille samaan ikäryhmään kuuluville. Vaikka esimerkiksi etäopetusta koskevat rajoitukset ovat kohdistuneet erityisesti korkea-asteen opiskelijoihin, myös muilla 19–29-vuotiailla nähdään selvää kasvua käynneissä loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021. Toisaalta on syytä huomata, että emme pysty kunnolla erottamaan kaikkia korkea-asteen opiskelijoita muista 19-29-vuotiaista. Esimerkiksi ensimmäistä tai toista vuottaan korkeakoulusssa opiskelevia voi olla aineistorajoitteiden vuoksi muiden 19-29-vuotiaiden ryhmässä.

Kuvio 8. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöihin liittyvät julkisen perusterveydenhuollon käynnit korkea-asteen opiskelijoilla ja muilla 19-29-vuotiailla

Mielenterveyshäiriöt eri ammattiryhmissä

Eri ammateissa toimivat ihmiset ovat koropandemian aikana olleet hyvin eri asemassa sen suhteen, kuinka herkästi he saavat koronatartunnan, mutta toisaalta myös koronarajoitukset ja pandemian myötä muuttunut työn kuormittavuus ja stressi ovat voineet vaikuttaneet eri ammatteihin eri tavoin. Aiemmassa raportissa (Kortelainen ym. 2021) keskityimme tarkastelemaan eri ammattiryhmien koronariskejä, kun taas seuraavassa mielenkiinnon kohteena ovat ammattiryhmien väliset erot mielenterveyteen liittyvissä perusterveydenhuollossa diagnosoitujen määrissä.

Alla esitämme kuvaajia mielenterveyden häiriöiden perusterveydenhuollon diagnooseista ammattiryhmittäin. Ammattitieto perustuu elokuun 2020 tulorekisterissä ilmenevään tietoon ammattiluokasta. Ammattitieto on saatavilla noin 47 prosentille mielenterveyshäiriön saaneista. Analyysissä hyödynnetyt ammattiryhmät perustuvat Tilastokeskuksen käyttämään ammattiluokitteluun.

Tuloksia tulkittaessa on hyvä pitää mielessä, ettemme niiden perusteella pysty välttämättä päättelemään, mistä mielenterveyshäiriöt johtuvat. Eri ammateissa toimivat ihmiset poikkeavat toisistaan monilla tavoin, mikä vaikeuttaa tulosten tulkintaa.

Myös yksityisen sektorin tuottamien työterveyspalveluiden käyttö saattaa poiketa ammattiryhmien välillä, minkä vuoksi sisällytämme kaikki julkisen ja yksityisten palvelutuottajien käynnit ammattiryhmittäiseen tarkasteluun ja rajaamme tarkastelun vuosiin 2020-2021. Tarkasteluun voivat kuitenkin vaikuttaa muutokset Avohilmo-rekisterin tilastoinnissa myös näinä vuosina. Rekisteriin on kirjattu vuoden 2020 jälkimmäiseltä puoliskolta lähtien yksityisen työterveyshuollon käyntejä, mikä voi osittain selittää sitä miksi kevään 2020 käyntimäärät vaikuttavat muita ajanjaksoja matalammilta. Tulokset pysyvät kuitenkin samansuuntaisina rajattaessa tarkastelu vain julkisiin palveluntuottajiin diagnoosilukumäärältään suurimpien alojen osalta.

Kuvio 9. Mielenterveysdiagnoosin saaneet ammateittain perusterveydenhuollossa vuosina 2020–2021

Kuviossa 9 on esitetty sellaiset 20 ammattiryhmää, joissa (julkisesta tai yksityisestä) perusterveydenhuollosta mielenterveysdiagnoosin saaneita on havaittu lukumäärällisesti eniten keväällä 2021. Eniten mielenterveysdiagnoosin saaneita on lähihoitajissa ja muissa terveydenhuollon työntekijöissä. Heillä diagnooseja oli yli 20 000 vuonna 2020 ja noin 17 500 kesäkuuhun 2021 mennessä. Mielenterveysdiagnoosin saaneiden lukumäärä ja sen kasvu edellisestä vuodesta olivat huomattavan suuria myös monilla palvelualojen työntekijöillä, esimerkiksi myyjillä ja kauppiailla.

Kuvio 10. Mielenterveysdiagnoosin saaneiden osuudet ammateittain vuosina 2020–2021

Yllä olevassa kuviossa 10 on esitetty sellaiset 20 ammattiryhmää, joissa mielenterveysdiagnoosin saaneiden henkilöiden osuus saman ammattiryhmän väestön lukumäärästä on suurin keväällä 2021. Tarkastelussa oli mukana kaikkiaan 122 ammattiryhmää ja keväällä 2021 keskiarvo ammattiryhmien mielenterveysdiagnoosien saaneiden osuudelle oli 5,3 prosenttia (mediaani sama).

Mielenterveysdiagnoosien saaneiden osuus oli keväällä 2021 suurin julkishallinnon valmistelu- ja valvontavirkamiehillä, yli 10 prosenttia, ja selvästi suurempi kuin edellisvuoden keväällä (noin 2 prosenttia). Tämän ammattiryhmän tehtäviin kuuluvat Tilastokeskuksen ammattiluokituksen mukaan esimerkiksi rajaliikenteen valvonta ja tarkastaminen sekä erilaisia asiakirjoja ja sosiaaliturvaetuuksia koskeva päätöksenteko. Tarkempi tarkastelu paljastaa, että ammattiryhmän diagnoosin saaneiden osuus on suurin sosiaaliturvaetuuksien käsittelijöiden keskuudessa (noin 13 prosenttia).

Mielenterveysdiagnoosin saaneiden osuus ja sen kasvu edellisestä vuodesta olivat huomattavan suuria myös yhteiskunta- ja sosiaalialan työntekijöillä (erityisesti sosiaalialan erityisasiantuntijoilla, noin 10 prosenttia keväällä 2021 ja 3 prosenttia keväällä 2020), monilla palvelualojen työntekijöillä ja hoitoalan työntekijöistä lähihoitajilla.  

Monet näistä ammattiryhmistä, kuten julkishallinnon valmistelu- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevät ja sosiaalialan työntekijät, ovat myös kärjessä, kun hahmotellaan mielenterveysdiagnoosin saaneiden osuuksien kasvua keväästä 2020 kevääseen 2021. Luotettava käyntimäärien tai osuuksien kasvun vertailu on kuitenkin mahdotonta johtuen työterveyden ja yksityisten terveyspalveluiden Avohilmoon päätyvien käyntikirjausten muutoksista vertailuajankohtana. Emme voi olla varmoja, mikäli jossain ammattiryhmässä on käyty systemaattisesti enemmän työterveyspalveluissa, missä kirjaaminen on ollut vähäisempää keväällä 2020.

Lähteet

  • Haravuori, H., Junttila, K., Haapa, T., Tuisku, K., Kujala, A., Rosenström, T., Suvisaari, J., Pukkala, E., Laukkala, T., Jylhä P. (2020) Personnel Well-Being in the Helsinki University Hospital during the COVID-19 Pandemic-A Prospective Cohort Study. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(21):7905. doi: 10.3390/ijerph17217905
  • Laukkala, T., Suvisaari, J., Rosenström, T., Pukkala, E., Junttila, K., Haravuori, H., Tuisku, K., Haapa, T., Jylhä P. (2021) COVID-19 Pandemic and Helsinki University Hospital Personnel Psychological Well-Being: Six-Month Follow-Up Results. International Journal of Environmental Research and Public Health, 18(5):2524. doi: 10.3390/ijerph18052524
  • Suvisaari, J., Appelqvist-Schmidlechner, K., Solin, P., Ristiluoma, N., Pietilä, A., Koskinen, S., Koponen, P. (2021a) Psyykkisen kuormittuneisuuden ja positiivisen mielenterveyden muutokset suomalaisessa aikuisväestössä vuosina 2017-2021 – FinTerveys 2017 seurantatutkimuksen tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 36/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
  • Suvisaari, J., Appelqvist-Schmidlechner, K., Solin, P., Partonen, T., Parikka, S., Koskela, T., Ikonen, J. (2021b) Aikuisväestön mielenterveys ja avun hakeminen mielenterveysongelmiin ‒ FinSote 2020. Tutkimuksesta tiiviisti 42/2021. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki
  • THL (2021) Kansallinen koodistopalvelu.

Tämän raportin ovat kirjoittaneet Mika Kortelainen (Turun yliopisto, VATT), Milla Hägg (Helsingin yliopisto), Tanja Saxell (VATT), Lauri Sääksvuori (THL, Turun yliopisto), Antti Valkonen (Aalto-yliopisto), Markku Siikanen (VATT), Helena Rantakaulio (Aalto-yliopisto), Jussipekka Salo (Helsingin yliopisto)