Koronan yhteys kuntavaalien äänestyskäyttäytymiseen, ehdokasasetteluun ja valtaan valikoitumiseen

October 25, 2021

Helsinki GSE Tilannehuone

Tiivistelmä

Koronapandemialla on ollut merkittäviä terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Tässä raportissa tutkimme, onko pandemialla myös vaikutuksia poliittiseen käyttäytymiseen. Haluamme ymmärtää pandemian yhteyden äänestysaktiivisuuteen, ennakkoäänestämisen suosioon, ehdokasasetteluun ja siihen millaisia ehdokkaita valtuustoon päätyi.  Erityisesti tarkastelemme, miten koronapandemia näkyy näiden ilmiöiden osalta eri ikä-, koulutus- ja tuloryhmien suhteen.

Tarkastelemme vuoden 2021 kuntavaaleja vertailemalla korkean ja matalan koronatartuntaintensiteetin kuntia toisiinsa. Tämän lisäksi teemme vertailua kaksiin aikaisempiin eli vuosien 2012 ja 2017 kuntavaaleihin, jotta tuloksissa saadaan eroteltua mitkä ilmiöt ovat koronasta riippumattomia trendejä ja mitkä koronasta johtuvia. Hyödynnämme analyysissä yksilötason äänioikeus- ja ehdokasrekisteriä.

Tarkastelun perusteella koronaintensiteetillä ei ollut merkittävää vaikutusta äänestysaktiivisuuteen, ehdokasasetteluun, tai valtaan pääsyyn. Sen sijaan ennakkoäänestysaktiivisuus kasvoi enemmän korkean kuin matalan intensiteetin alueilla. Ennakkoäänestäminen yleistyi etenkin korkean intensiteetin hyvin koulutettujen ja hyvätuloisten joukossa, mutta emme löydä näyttöä, että muutoksilla ennakkoäänestämisessä olisi ollut varsinaista vaikutusta lopulliseen äänestämisaktiivisuuteen eri ryhmissä tai vaalien lopputulokseen. Voimme siis tulkita, että ennakkoäänestämisen helpottaminen oli terveysturvallisuuden kannalta hyvä asia, ja ilman haittoja, koska se ei muuten olennaisesti muuttanut demokraattisen prosessin toimintaa.

Koronavaalien äänestysaktiivisuus oli kuitenkin kokonaisuudessaan poikkeuksellisen alhainen. Huolestuttava ja tutkimuksemme merkittävin löytö on se, että olemassa olevat epätasa-arvoiset asetelmat äänestysaktiivisuudessa vahvistuivat paljon voimakkaammin kuin pelkkä aiempi trendi antaisi syytä olettaa. Pienituloisten ja matalasti koulutettujen syrjäytyminen politiikasta äänestysaktiivisuudella mitattuna voimistui erittäin paljon. Siitä huolimatta tämä ei heijastunut merkittävässä määrin siihen kuinka aliedustettuja vastaavat ryhmät olivat ehdokkaiden tai tulevien valtuutettujen joukossa. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut ovat vahvasti yliedustettuina valtuustoissa kaikkina vaalivuosina, mutta tämä tilanne ei muuttunut koronavaaleissa.

1. Johdanto

Tässä raportissa esitellään Helsinki GSE:n (Helsinki Graduate School of Economics) Tilannehuoneen tuottaman selvityksen tuloksia koronan ja viime kesän kuntavaalien yhteyksistä. Korona muutti maailmaa keväästä 2020 lähtien nopeasti ja tämä muutos näkyi luonnollisesti myös politiikassa. Ympäri maailmaa hallitukset joutuivat keskittymään koronan hallintaan muiden tavoitteidensa lomassa. Media ja sosiaalinen media ovat olleet täynnä tautiuutisointia koko korona-ajan. Toisaalta koronalla on ollut myös suora terveydellinen vaikutus monien ihmisten elämään joko oman tai läheisen tartuntana tai pahimmillaan jopa kuolemana. Myös taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat olleet merkittävät ja kohdistuneet eri toimialoille tai väestöryhmiin hyvin eri tavalla, etenkin pienituloiset ovat kärsineet suhteettoman paljon (Galasso 2020).

Tässä raportissa tarkastellaan vuoden 2021 kuntavaaleja vertailemalla korkean ja matalan koronatartuntaintensiteetin kuntia toisiinsa. Tämän lisäksi vertailua tehdään kaksiin aikaisempiin eli vuosien 2012 ja 2017 kuntavaaleihin, jotta tuloksissa saadaan eroteltua mitkä ilmiöt ovat koronasta riippumattomia trendejä ja mitkä koronasta johtuvia. Tartuntaintensiteetti määritellään koko korona-ajan yhteenlaskettua tartuntamääränä kunnassa pandemian alusta vaalipäivään asti.

Kesällä 2021, kun kuntavaaleja käytiin, elettiin rauhallisinta tartuntatilannetta sitten edellisen kesän, joten kuntien välillä ei ollut merkittävää vaihtelua vaalipäivän tartuntatilanteessa, joten mittaamme kuntien eroja koko pandemian aikaisessa intensiteetissä. Tämä on mielekkäämpi mittari kuin vaalipäivä tartuntaluvut myös sen takia, että ehdokasasettelu tapahtui jo aiemmin. Lisäksi pandemian taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset kehittyvät pitkäaikaisemmin kuin yksittäisen päivän tartuntariski. Myös rajoitusten ja tartunta-aaltojen jatkuvuuden ja mahdollisten pitkäaikaisempien vaikutusten johdosta päädyimme tekemään tarkasteluja matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kuntien välillä.

Tarkastelemme neljää keskeistä tulemaa ja kolmea eri demografista ryhmää jokaisen tuleman suhteen. Tulemien osalta haluamme ymmärtää koronan vaikutukset äänestysaktiivisuuteen, ennakkoäänestämisen suosioon, ehdokasasetteluun ja siihen millaisia ehdokkaita valtuustoon päätyi. Väestöryhmien osalta tarkastelemme, miten korona näkyy eri ikä-, koulutus- ja tuloryhmien käytöksessä.

Äänestysaktiivisuus on tarkastelun kohteena, koska huolena on, että pandemia vaikeuttaa riskiryhmien äänestämistä (James & Alihodzic, 2020; Krimmer, Duenas-Cid, & Krivonosova, 2020;  Norris & Gonzalez, 2020). Ennakkoäänestäminen on kiinnostavaa, koska niin Suomessa kuin muuallakin sitä on mahdollistettu aiempaa enemmän, jotta äänestäessä olisi helpompi pitää yllä sosiaalista etäisyyttä (Gronke, Manson, Lee, & Foot, 2020; James 2021; Bertoli et al. (2020)). On myös tärkeää ymmärtää kuinka pandemia ja sen aikaiset rajoitukset vaikuttavat ehdokasasetteluun ja vaalimenestykseen. Voi olla että riskiryhmät eivät uskalla asettua ehdolle tai kampanjointi siirtyy toreilta verkkoon (James & Alihodzic, 2020).   

Tarkastelun perusteella koronaintensiteetillä ei ollut merkittävää vaikutusta äänestysaktiivisuuteen, ehdokasasetteluun, tai valtaan pääsyyn. Sen sijaan ennakkoäänestysaktiivisuus kasvoi korkean intensiteetin alueilla verrattuna matalan intensiteetin alueilla. Tämä on paitsi johdonmukaista myös jossain määrin validoi tutkimusasetelmamme ja käytetyn mittarin kykyä ennustaa käyttäytymistä. Ennakkoäänestäminen yleistyi etenkin korkean intensiteetin hyvin koulutettujen ja hyvätuloisten joukossa, mutta emme löydä näyttöä, että muutoksilla ennakkoäänestämisessä olisi ollut varsinaista vaikutusta lopulliseen äänestämisaktiivisuuteen eri ryhmissä tai vaalien lopputulokseen.

Koronavaalien äänestysaktiivisuus oli kuitenkin kokonaisuudessaan poikkeuksellisen alhainen. Huolestuttava ja tutkimuksemme merkittävin löytö on se, että olemassa olevat epätasa-arvoiset asetelmat äänestysaktiivisuudessa vahvistuivat paljon voimakkaammin kuin pelkkä aiempi trendi antaisi syytä olettaa. Pienituloisten ja matalasti koulutettujen syrjäytyminen politiikasta äänestysaktiivisuudella mitattuna voimistui erittäin paljon. Siitä huolimatta tämä ei heijastunut merkittävissä määrin siihen kuinka aliedustettuja vastaavat ryhmät olivat ehdokkaiden tai tulevien valtuutettujen joukossa.

2. Aineistot, mittaaminen ja menetelmät

2.1. Äänenkäytön sähköinen rekisteröinti

Yksilön äänenkäyttötiedot ja ennakkoäänien tiedot ovat äänenkäyttö- ja äänioikeusrekisteristä. Äänenkäyttörekisterissä ei kuitenkaan näy äänenkäyttö, ellei kunnassa ole käytössä äänenkäytön sähköistä rekisteröintiä. Jotta tuloksemme olisivat vertailukelpoisia eri vuosien välillä, äänestysprosentti- ja ennakkoäänikuvaajiin on sisälletty vain kunnat, joissa äänten sähköinen rekisteröinti on ollut käytössä kaikkina tarkastelussa olevina vaalivuosina (2012, 2017 ja 2021). Näitä kuntia on yhteensä 34 ja niihin kuuluu noin 250 000 äänioikeutettua per vaalivuosi. Tähän valikoituneet kunnat ovat päällisin puolin samanlaisia, joten emme näe, että tämä valikoituminen selittäisi tuloksia. Ehdokasrekisterin suhteen otos pitää sisällään kaikki kunnat ja silloin tartuntaintensiteetti myös valikoi eri ryhmiin selkeästi erilaisia kuntia.

Tarkkaa tietoa siitä, mitkä kunnat käyttävät äänten sähköistä rekisteröintiä, ei rekisterissä ole. Tämän vuoksi kuntien sähköisen äänirekisterin käyttö on päätelty vertaamalla äänenkäyttörekisterin ääniä ehdokasrekisterin ääniin. Kunta katsotaan käyttävän äänten sähköistä rekisteröintiä, mikäli äänenkäyttörekisteristä laskettu kunnan äänimäärä on vähintään 80 % ehdokasrekisteristä laskettuun todelliseen kunnan äänimäärään.

Alla olevassa taulukossa 1 ja kuvaajassa 1 on listattu kunnat, jotka käyttävät äänenkäytön sähköistä rekisteröintiä kaikkina vuosina 2012, 2017 ja 2021.

Taulukko 1. Äänenkäytön sähköistä rekisteröintiä käyttävät kunnat ja niiden väkiluvut vuosina 2012, 2017 ja 2021
Kuva 1. Äänenkäytön sähköistä rekisteriä käyttävät kunnat vuosina 2012, 2017 ja 2021

2.2 Tartuntaintensiteetti

Tilastollisessa tarkastelussa kunnat on jaoteltu kahteen ryhmään: matalan tartuntaintensiteetin kuntiin ja korkean tartuntaintensiteetin kuntiin. Tartuntaintensiteetti on määritelty siten, että jokaiselle kunnalle on laskettu kaikki rekisteröidyt koronatartunnat ja jaettu tämä luku kyseisen kunnan väkiluvulla. Selkeyden vuoksi luku on vielä suhteutettu tuhatta asukasta kohde. Rekisteröidyt tartunnat on saatu Tartuntatautirekisteristä.

Kuvaajissa kunnat on jaoteltu korkean ja matalan tartuntaintensiteetin kuntiin tartuntaintensiteetin mediaanin mukaan. Eli kunnat, joissa tartuntaintensiteetti on alle otoksen mediaanin, ovat matalan tartuntaintensiteetin kuntia, ja kunnat, joissa tartuntaintensiteetti on yli mediaanin, ovat korkean tartuntaintensiteetin kuntia. Äänestysprosentti ja ennakkoäänestyskuvaajissa tartuntaintensiteetin mediaani on laskettu sähköisen äänenkäytön rekisteröinnin kunnista siten, että intensiteettiin on huomioitu kaikki tartunnat vaalipäivään mennessä. Ehdokasrekisterin kuvaajissa taas mediaani lasketaan kaikista kunnista (pl. Ahvenanmaa), minkä lisäksi päivämäärä ehdokasasettelukuvaajissa on rajattu vaalipäivän sijaan ehdokashakemusten viimeiseen jättöpäivään.

Alla olevissa kartoissa näkyy kuntien jako tartuntaintensiteetin mukaan. Vihreät kunnat kuvastavat matalan tartuntaintensiteetin kuntia, kun taas punaiset kunnat kuvastavat korkean tartuntaintensiteetin kuntia. Vasemmassa kartassa, eli kuvaajassa 2, on jako äänestysprosentti- ja ennakkoäänikuvaajissa, keskellä, eli kuvaajassa 3, on jako kuntavaaliehdokaskuvaajissa ja oikealla, eli kuvaajassa 4, on jako valittujen kuntavaaliehdokkaiden kuvaajissa. Kun käytämme kaikkia maan kuntia, on korkean intensiteetin kunnissa yliedustettuna suuret kaupungit. Sen sijaan äänestysrekisterin tapauksessa vastaava ongelmaa ei ole, koska suuret kaupungit eivät käytä sähköistä rekisteriä.

Kuntakartat matalan (vihreä) ja korkean (punainen) tartuntaintensiteetin jaottelulla  

Kuva 2. Äänenkäytön sähköistä rekisteriä tarkasteluvuosina käyttäneet kunnat jaoteltuna matalan (vihreä) ja korkean (punainen) tartuntaintensiteetin mukaan
Kuva 3. Matalan (vihreä) ja korkean (punainen) tartuntaintensiteetin jako ehdokashakemuksen viimeisen jättöpäivän mukaan
Kuva 4. Matalan (vihreä) ja korkean (punainen) tartuntaintensiteetin jako vaalipäivän mukaan

2.3 Tutkimuksessa käytetyt demografiset taustamuuttujat

Korona on kohdellut eri väestöryhmiä eri tavalla ja se voi näkyä myös äänestyskäyttäytymisessä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tuloksia ikäryhmittäin, koulutusasteittain ja tulodesiilien mukaan. 

Koulutusaste kuvaa henkilön korkeimman tutkinnon astetta ja ne on jaoteltu neljään ryhmään: koulutusaste tuntematon, toinen aste, alempi korkeakouluaste ja ylempi korkeakouluaste. Koulutusjaotteluissa erikoisammattikoulutusaste on sisällytetty toiseen asteeseen, alin korkea-aste on sisällytetty alempaan korkeakouluasteeseen ja tutkijakoulutusaste on sisällytetty ylempään korkeakouluasteeseen. Huomattavaa on myös se, että vain peruskoulun käyneet sisällytetään koulutusaste tuntematon -kategoriaan. Vuoden 2021 osalta on jouduttu käyttämään vuoden 2019 koulutustietoja.

Tulodesiilit on laskettu henkilöiden käytettävissä olevien tulojen perusteella, eli tuloihin on otettu huomioon verot sekä erilaiset etuudet. Vuoden 2021 osalta on jouduttu käyttämään vuoden 2019 tulotietoja. Desiilirajoja määriteltäessä on huomioitu kaikki äänioikeutetut kunakin vaalivuonna.

3. Tulokset

Tässä raportissa keskitytään tulosten graafiseen havainnollistamiseen. Kuvaajissa on tarkasteltu äänestysprosenttia, ennakkoäänien osuutta, ehdokkaiden edustavuutta ja valittujen ehdokkaiden edustavuutta. Tarkastelussa katsotaan vastemuuttujan kehitystä yli ajan eri demografioissa sekä alueellisesti jaoteltuna. Tarkastelussa ovat kuntavaalit vuosilta 2012, 2017 ja 2021. Demografioina ovat ikäryhmät, koulutusasteet ja tulodesiilit. Alueellisena jakona on edellä mainittu korkea ja matala tartuntaintensiteetti. Raportin lopussa on myös kuvaajia, jossa tartuntaintensiteetin sijaan alueet on jaettu rokotekattavuuden mukaan.

3.1. Äänestysprosentti

Äänestysprosenttikuvaajissa on käytetty äänenkäyttö- ja äänioikeusrekisteriä. Kuvaajiin on siis sisällytetty vain ne kunnat, joissa on ollut äänenkäytön sähköinen rekisteröinti käytössä vuosina 2012-2021. Äänestysprosenttia laskiessa on laskettu suoraan yhteen kaikki kuhunkin jaotteluun kuuluvat äänioikeutetut ja heidän äänestysprosenttinsa. Toisin sanoen äänestysprosenttia laskiessa ei ole laskettu erikseen ensin kuntatason äänestysprosenttia ja laskettu näistä keskiarvoa.

Yleisesti äänestysprosentit ovat laskeneet 2021 kuntavaaleissa poikkeuksellisen paljon lähes kautta linjan riippumatta tarkasteltavasta väestöryhmästä verrattuna aikaisempiin vaaleihin. Kuitenkaan eroja matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kuntien välillä ei juurikaan ole.

Ikäryhmissä, kuvaajassa 5, äänestysprosentin lasku oli voimakkainta 30-79 ikäryhmissä ja pienempää sekä erittäin nuorten että vanhojen keskuudessa. Vain 60-79 vuotiailla lasku jatkoi aiempaa trendiä, mutta niissäkin huomattavasti jyrkemmin kuin 2012-2017 välinen muutos. Kuviot eivät olennaisesti eroa toisistaan matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kuntien välillä.

Koulutuksen osalta kuvaajassa 6 nähdään kaikissa ryhmissä laskua, mutta lasku painottuu ryhmään, jossa koulutusaste on tuntematon (sisältää perusasteen koulutukseen) eli matalan koulutustason ryhmään. Tämä seuraa jo aiemmin ilmennyttä laskevaa trendiä kyseisessä ryhmässä. Korkeammissa koulutustason ryhmissä aiempi loiva nousu taittui loivaksi laskuksi.

Tulojen osalta, kuvaaja 7, äänestysaktiivisuuden lasku painottuu matalan tulotason ryhmiin. Merkittäviä aiempia trendejä ei havaita. Tulodesiileissä näkyy hyvin lievää eroavaisuutta matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa siten että 2-4 tulodesiileissä lasku on voimakkaampaa korkean intensiteetin kunnissa, mutta erot laskun voimakkuudessa ovat pieniä.

Muuten äänestysinto näyttää hyvin samalta kuin aikaisemmissakin vaaleissa eli nuoret ja hyvin iäkkäät äänestävät vähemmän kuin eläkeikää lähestyvät ja sen ylittäneet. Kuten aikaisemmissa vaaleissa myös nyt korkeampi koulutusaste ja korkeammat tulot näyttäytyvät korkeampana äänestysaktiivisuutena. Keskeinen tulos tarkasteluista on, että äänestysaktiivisuus laskee eniten matalasti koulutettujen ja pienituloisten parissa, jotka jo aiemmin äänestivät vähemmän aktiivisesti. Näin koronavaaleissa äänestämisen epätasa-arvo syveni poikkeuksellisen voimakkaasti, mutta kehitys ei riipu taudin intensiteetistä alueella.

Kuva 5. Äänestysprosentit matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa ikäluokan mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina
Kuva 6. Äänestysprosentit matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa koulutusasteen mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina
Kuva 7. Äänestysprosentit matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa tulodesiilien mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina

3.2 Ennakkoäänet

Ennakkoäänikuvaajissa on esitetty ennakkoäänien osuus annetuista äänistä. Ennakkoäänet on saatu äänenkäyttörekisteristä, joten tarkastelussa on vain kunnat, joissa on käytössä äänenkäytön sähköinen rekisteröinti vuosina 2012-2021. Kuten äänestysprosentissa, myös ennakkoäänissä on laskettu suoraan kaikki demografiaan kuuluvat äänioikeutetut, eikä kuntatason aggregointia ole tehty välissä.

Alla olevista ennakkoääniä kuvaavista kuvaajista 8-10 nähdään, miten ennakkoäänestys yleistyi voimakkaasti kaikissa väestöryhmissä ja sekä matalan että korkean tartuntaintensiteetin kunnissa. Lisäksi kasvu oli huomattavasti voimakkaampaa kuin aiempi trendi. Pitkän ajan nouseva trendi ennakkoäänestyksen suosiossa ei siis ole riittävä selittämään kesän 2021 vaalien ennakkoäänimäärien kasvua.

Keskeinen havainto on, että korkean tartuntaintensiteetin kunnissa ennakkoäänestäminen kasvatti suosiotaan selkeästi enemmän kuin matalan tartuntaintensiteetin kunnissa. Eli kunnan koettelemukset koronan kanssa ovat yhteydessä äänestämisen ajoittamiseen, vaikka ne eivät näy siinä ketkä kaikki lopulta äänestivät. Vaikka tartuntaintensiteetillä ei näyttäisi olleen merkitystä äänestysaktiivisuuteen niin äänestyskäyttäytymiseen sillä on yhteys. Tämä kertoo siitä, että mittari on mielekästä kertomaan korona-ajan kokemusten eroista eri kunnissa.

Vaikka ennakkoäänestäminen kasvoi voimakkaasti lähes kaikissa väestöryhmissä on ryhmien välillä eroja. Ennakkoäänestäminen kasvoi eniten nuorten, korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten keskuudessa. Sen sijaan erot intensiteetin mukaan ovat suuremmat vanhoilla äänestäjillä, joilla ei tapahtunut olennaista muutosta matalan intensiteetin kunnissa mutta nähdään merkittävä kasvu korkea intensiteetin kunnissa. Tästä voidaan tulkita, että ennakkoäänestämisen osalta terveysriskeillä saattoi olla joku merkitys. Myös hyvätuloiset reagoivat intensiteettiin enemmän kuin pienituloiset.

On hyvin mahdollista, että tartuntaintensiteetti itsessään ei ole selittävä tekijä näiden muutosten takana vaan ennakkoäänestyksen tarjontaa on voitu keskittää tartuntaintensiteetin mukaan. Ennakkoäänestämistä pidennettiin ja jossain määrin helpotettiin, mutta vaaliasiantuntijoiden mukaan Suomessa ei kuitenkaan ollut mitään pyrkimystä kohdentaa ennakkoäänestämisen helpottamista tautitilanteen mukaan. Nämä havainnot ennakkoäänestyksessä kuitenkin validoivat asetelmaamme jakaa kuntia tartuntaintensiteetin mukaan.

Kuva 8. Ennakkoäänien osuus äänistä matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa ikäluokan mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina.
Kuva 9. Ennakkoäänien osuus äänistä matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa koulutusasteen mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina.
Kuva 10. Ennakkoäänien osuus äänistä matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa tulodesiilien mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina.

3.3 Kuntavaaliehdokkaiden edustavuus

Kuntavaaliehdokkaiden asettelua tarkastelevissa kuvaajissa raportoidaan ehdokkaiden suhteellista edustavuutta. Suhteellinen edustavuus on määritelty siten, että tietyn demografian osuus kunnan ehdokkaista jaetaan kyseisen demografian osuudella kunnan väestöstä. Eli jos ehdokkaissa korkeakoulutettujen osuus on 30% ja kunnan väestössä osuus on 20%, on suhteellinen edustavuus 1,5. Tästä voi päätellä, että yhtä pienemmät luvut kuvastavat aliedustusta ja yhtä suuremmat luvut kuvastavat yliedustusta.

Kuten helposti huomaa, suhteellinen edustus on kuntatason muuttuja. Kuvaajissa on esitetty kuhunkin alueeseen kuuluvien kuntien saamien arvojen keskiarvo kussakin demografiassa. Kuntia ei ole painotettu millään tavalla, joten pienten kuntien painoarvo on yhtä suuri kuin suurien kuntien. Kuntavaaliehdokkaiden kuvaajissa on myös käytetty ehdokasrekisteriä, joten tarkastelussa on kaikki kunnat (pl. Ahvenanmaa).

Ehdokasasetelmassa ei ole nähtävissä mitään erityisen selviä koronaintensiteettiin liittyviä eroja. Alla olevissa kuvaajissa 11-13 matalan ja korkean intensiteetin kunnat näyttäisivät mittarien tasoilta (pylvään korkeus) hieman eroavan toisistaan, mutta nämä erot ovat hyvin linjassa jo aikaisemmissa vaaleissa nähdyissä eroissa. Kummassakin ryhmässä 30-39-vuotiaita näyttäisi vaali vaalilta asettuvan vähemmän ehdolle ja toisaalta 40-49-vuotiaissa kehitys on päinvastainen. Myös koulutuksen suhteen kumpikin ryhmä näyttää hyvin samalta. Koulutuksen osalta yli ajan nähtävät trendit ovat myös huomattavasti staattisempia.

Myöskään 2021 vaalit eivät kokonaisuudessaan näytä eroavan aiemmista vaaleista. Muutokset ovat joko pieniä tai seuraavat aiempia trendejä. Keskeinen löydös kuvioista on se, että ehdokkuuden suhteen vallitsee merkittävää valikoitumista. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut ovat voimakkaasti yliedustettuna ehdokkaiden joukossa. Tämä voidaan nähdä myönteisenä asiana, jos nämä ominaisuudet korreloivat positiivisesti sen kanssa, että ehdokas olisi pätevä ja kyvykäs valtuutettu, toisaalta herättää huolen, että kuuluvatko kaikkien väestöryhmien tarpeet kunnallisessa päätöksenteossa (Dal Bó ym. 2017, Meriläinen 2020).

Kuva 11. Kuntavaaliehdokkaiden suhteellinen edustavuus (= osuus ehdokkaissa / osuus kunnan väestössä) matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa ikäluokan mukaan. Mukana kaikki kunnat.
Kuva 12. Kuntavaaliehdokkaiden suhteellinen edustavuus (= osuus ehdokkaissa / osuus kunnan väestössä) matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa koulutusasteen mukaan. Mukana kaikki kunnat.
Kuva 13. Kuntavaaliehdokkaiden suhteellinen edustavuus (= osuus ehdokkaissa / osuus kunnan väestössä) matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa tulodesiilien mukaan. Mukana kaikki kunnat.

3.4 Valittujen kuntavaaliehdokkaiden edustavuus

Valittujen kuntavaaliehdokkaiden edustavuuden tarkasteluun pätevät samat huomiot kuin ehdokkaiden tarkasteluun. Nyt tarkastelussa on vain huomioitu valitut ehdokkaat. Tarkastelussa ei ole varasijalla olevia ehdokkaita.

Valittujen suhteen nähdään pientä eroavaisuutta. Kuvaajasta 14 nähdään kuinka ikäryhmien osalta 30-39-vuotiaissa korkean tartuntaintensiteetin kunnissa valittujen osuus on kaventunut ja 40-49-vuotiaiden osalta kasvanut. Toisaalta myös nuorimmassa polvessa, 18-19-vuotiaissa, nähdään kasvua. Muutokset toisaalta ovat trendien mukaisia paitsi ehkä 30-vuotiaiden ryhmässä korkean tartuntaintensiteetin osalta. Erot koulutuksen osalta ovat pieniä. Pientä liikettä nähdään myös kuvaajassa 15 korkean intensiteetin kunnissa korkeasti koulutetuilla, joiden valintamäärät ovat kasvaneet viime vaaleista toisin kuin matalan intensiteetin kunnissa. Myös ylimmässä tulodesiilissä, kuvaajassa 16, nähdään samankaltaista kehitystä.

Keskeinen tulos on kuitenkin se, että erot intensiteetin mukaan ovat pieniä, eivätkä muutokset ole kovin suuria ylipäänsä tai noudattavat olemassa olevaa trendiä. Keskeinen kiinnostava tulos jälleen on, että korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset ovat erittäin voimakkaasti yliedustettuina. Yliedustusmittarin arvot ovat suurempia kuin ehdokasasettelussa, joka voidaan tulkita niin, että myös äänestäjät arvostavat keskimäärin näitä ominaisuuksia jonka mukaan positiivista valikoitumista tapahtuu.

Kuva 14. Kuntavaaleissa valittujen suhteellinen edustavuus (= osuus ehdokkaissa / osuus kunnan väestössä) matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa ikäluokan mukaan. Mukana kaikki kunnat.
Kuva 15. Kuntavaaleissa valittujen suhteellinen edustavuus (= osuus ehdokkaissa / osuus kunnan väestössä) matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa koulutusasteen mukaan. Mukana kaikki kunnat.
Kuva 16. Kuntavaaleissa valittujen suhteellinen edustavuus (= osuus ehdokkaissa / osuus kunnan väestössä) matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa tulodesiilien mukaan. Mukana kaikki kunnat.

3.5 Puolueiden kannatus

Puoluekuvaajissa on tarkasteltu paikallispuolueiden äänimääriä alueellisesti jaoteltuna yli ajan. Kuvaajassa 17 on esitetty paikallispuolueiden kannatuksen painottamaton keskiarvo. Alla on lisäksi kuvaaja 18, jossa esitetään keskiarvo hallituspuolueiden (SDP, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto ja RKP) yhteenlasketuista ääniprosenteista.

Puolueiden kannatuksen muutoksissa ei ole löydettävissä selkeitä eroja tartuntaintensiteetin perusteella. Tasoeroja selittää se, että isoja kuntia on enemmän korkean intensiteetin joukossa. Hallituspuolueiden suosio laski kaikkialla.

Kuva 17. Puolueiden osuus äänistä matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa. Mukana kaikki kunnat.
Kuva 18. Hallituspuolueiden osuus äänistä matalan ja korkean tartuntaintensiteetin kunnissa. Mukana kaikki kunnat.

3.6 Rokotekattavuus

Rokotekattavuuskuvaajissa on tarkasteltu äänestysaktiivisuutta siten, että alueellinen jako on tehty tartuntaintensiteetin sijaan rokotekattavuuden mukaan. Rokotekattavuus on laskettu annettujen rokoteannosten summana kunnassa per kunnan aikuisväestön väkiluku.

Koska rokoteannoksia annetaan enemmän kuin yksi per henkilö, voi tämän mittarin mukaan rokotekattavuus olla yli 100%. Tällä ei kuitenkaan ole väliä tarkastelun kannalta, sillä kunnat on jaoteltu samalla tavalla kuin tartuntaintensiteetin kanssa, eli mediaanin mukaan. Myös päivämäärät ja mediaania laskiessa huomioidut kunnat on määritelty samalla tavalla kuin tartuntaintensiteetin kanssa. Kiinnostavaa on, että tartuntaintensiteetti ja rokotekattavuus eivät korreloi keskenään olennaisesti, koska rokotteita ei jaettu alueellisen tautitilanteen mukaan. Näin ollen korkea rokotekattavuus indikoi matalampaa riskitasoa.

Rokotekattavuuksien suhteen, kuvaajat 19-21, ei nähdä merkittäviä eroja intensiteetin mukaan. Äänestysprosenttien laskut ovat korkean kattavuuden alueilla jossain ryhmissä hieman jyrkempiä, mutta niin on tällöin yli ajan ulottuva trendikin. Isoimmat erot nähdään tuloluokissa kuvaajassa 21, etenkin alemmissa tuloluokissa. Alimman desiilin ryhmässä muutos äänestysprosentissa on trendin vastainen, mutta toisaalta myös näkyy sekä korkean, että matalankattavuuksien alueilla. Korkean kattavuuden alueilla tämä muutos on hieman voimakkaampi ja yleensäkin laskut ovat näillä alueilla selkeämpiä tulodesiileittäin.

Kuva 19. Äänestysprosentit matalan ja korkean rokotekattavuuden kunnissa ikäluokan mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina
Kuva 20. Äänestysprosentit matalan ja korkean rokotekattavuuden kunnissa koulutusasteen mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina
Kuva 21. Äänestysprosentit matalan ja korkean rokotekattavuuden kunnissa tulodesiilien mukaan. Mukana vain kunnat, joissa sähköinen äänenkäyttörekisteri ollut käytössä kaikkina tarkasteluvuosina

4. Päätelmät

Koronan kuntatason tartuntaintensiteetillä ei ollut olennaista vaikutusta äänestysaktiivisuuteen, ehdokasasetteluun tai ehdokkaiden vaalimenestykseen. Sen sijaan ennakkoäänestämisen suosio kasvoi kaikkialla, mutta enemmän korkean intensiteetin alueilla. Koska ennakkoäänestämisen kattava mahdollistaminen siirsi äänestäminen ajankohtaa etenkin korkea intensiteetin alueilla, mutta ei vaikuttanut lopulliseen äänestämisaktiivisuuteen voidaan sitä pitää onnistuneena politiikkana. Se mikä politiikkatekijä on ollut vaikuttavin syy ennakkoäänestyksen suosion nousuun jää tämän tutkimuksen valossa vielä epäselväksi. Hajauttaminen oli joka tapauksessa terveysturvallisuuden kannalta hyvä asia, mutta ei muuten olennaisesti muuttanut demokraattisen prosessin toimintaa. Yleensä erilaisissa äänestämistä helpottavissa toimissa on huoli, että ne entisestään lisäävät erilaisia aliedustuksen ongelmia (Wass et al. 2017).

Koronavaalit olivat kuitenkin kokonaisuudessaan erilainen, vaikka tartuntaintensiteetin merkitys oli olematon tai vähäinen. Olemassa oleva epäsuhtainen osallistuminen syveni. Äänestysaktiivisuus laski kaikissa väestöryhmissä, mutta erityisen paljon jo entisestään vähän äänestävissä ryhmissä eli vähän koulutettujen ja pienituloisten keskuudessa. Yllättävää on kuitenkin se, että vastaavien ryhmien suhteellinen edustus ehdokkaiden tai valtuutettujen joukossa ei muuttunut olennaisesti. Hyvätuloiset ja korkeasti koulutetut ovat vahvasti yliedustettuina, mutta tilanne ei muuttunut koronavaaleissa.

Lähteet

Bertoli, S., Guichard, L., & Marchetta, F. (2020). Turnout in the Municipal Elections of March 2020 and Excess Mortality During the Covid-19 Epidemic in France. https://ssrn.com/abstract=3627035

Dal Bó, E., F. Finan, O. Folke, T. Persson & J. Rickne. 2017. Who Becomes A Politician? The Quarterly Journal of Economics 132, 1877–1914. https://doi.org/10.1093/qje/qjx016

Galasso, V. 2020. COVID: Not a Great Equalizer. CESifo Economic Studies 66, 376–393. https://doi.org/10.1093/cesifo/ifaa019

Gronke, P., Manson, P., Lee, J., & Foot, C. (2020). How Elections Under COVID-19 May Change the Political Engagement of Older Voters. Public Policy & Aging Report, 30(4), 147-153. doi:10.1093/ppar/praa030

James, T. S. (2021). New development: Running elections during a pandemic. Public Money & Management, 41(1), 65-68. doi:10.1080/09540962.2020.1783084

James, T. S., & Alihodzic, S. (2020). When Is It Democratic to Postpone an Election? Elections During Natural Disasters, COVID-19, and Emergency Situations. Election Law Journal: Rules, Politics, and Policy, 19(3), 344-362. doi:10.1089/elj.2020.0642

Krimmer, R., Duenas-Cid, D., & Krivonosova, I. (2020). Why the pandemic may pave the way for online voting. https://apolitical.co/en/solution_article/why-the-pandemic-may-pave-the-way-for-online-voting

Meriläinen, J. (2020). Politician Quality, Fiscal Policy and Ideology. Available at SSRN: https://ssrn.com/abstract=3741701

Norris, K., & Gonzalez, C. (2020). COVID-19, health disparities and the US election. EClinicalMedicine, 28, 100617. doi: https://doi.org/10.1016/j.eclinm.2020.100617

Wass, H., Mattila, M., Rapeli, L., & Söderlund, P. (2017). Voting while ailing? The effect of voter facilitation instruments on health-related differences in turnout. Journal of Elections, Public Opinion and Parties, 27(4), 503-522. doi:10.1080/17457289.2017.1280500

Tämän raportin ovat kirjoittaneet Antto Jokelainen (Aalto yliopisto), Tuukka Saarimaa (Aalto yliopisto), Janne Tukiainen (Turun yliopisto, VATT), ja Antti Valkonen (Aalto yliopisto)